Mun into vaeltamiseen ja luonnossa olemiseen on syntynyt kuvaamisen kautta. Ennen kuvaamista en ollut juurikaan liikkunut luonnossa, enkä halunnut olla päiväkausia erämaassa.

Mullakin oli aluksi suuri kynnys lähteä luontoon, koska pelkäsin miten pärjään siellä. Mutta se tunne, kun huomaa pärjäävänsä itsenäisesti – se on kokemisen arvoinen. Kannattaakin lähteä pois sivilisaation ääreltä.

Hektisyys menee mulla tunteisiin. Siksikin luonnossa oleminen on mulle tärkeää ja itsestään selvää. Monille ensimmäinen vaelluskerta onkin valaistumisen paikka. Varsinkin suurien kaupunkien asukkaille se on elämys, ettei tarvitsekaan tehdä mitään erityistä, voi vaan olla.

Meikäläiselle se on aina vapauttava hetki, kun pääsee luontoon. Kun olen siellä yksin, eikä kukaan ole ympärillä, saan nollattua mielen ja tavoitan rauhan. En tarvitse itselleni erityistä syytä lähteä luontoon, vaan tunnen kuuluvani sinne. Jos en ole vähään aikaan päässyt vaeltamaan, kaipaan sitä mielentilaa.

Olen oppinut liikkumaan erämaassa Pallas- ja Yllästuntureiden maastossa. Meidän suvulla on siellä mökki ja olen käynyt siellä pienestä pitäen. Pallaksella on ollut helppo aloitta vaellusharrastus. Levillä vaeltamisen aloittaminen ja luonnossa liikkuminen sujuu varmasti vielä helpommin. Siellä on varmasti hyvin merkittyjä reittejä, joiden avulla pääsee hetkeksi eroon sivilisaatiosta.

Haluan katsoa luontoa ja maisemaa aina uudella tavalla. Haluan kertoa kuvillani ja videoillani, että tuttua maisemaa kannattaa katsella eri vinkkeleistä ja se saattaa alkaa näyttää mielenkiintoisemmalta. En väitä videoillani, että Suomi on tällainen. Sanon, että Suomi voi olla tällainenkin.

Pyrin aina yöpymään kuvausmatkoillani ja nauttimaan luonnonantimista mahdollisimman paljon, jotta pääsen oikeaan tunnelmaan. Vaellus on aina matka omaan itseeni. Siitä tulee erityinen tunne, kun huomaa pärjäävänsä luonnon keskellä ja on erittäin palkitsevaa, kun saavuttaa valitsemansa kohteen, vaikkapa tunturin, ja saa pystytettyä sinne leirin ja tehtyä siellä ruokaa. Siitä syntyy voittajafiilis, jota on vaikea muualta löytää.

Vaikka vaeltaminen ei vaadi erityisosaamista, pitää muutamia asioita ottaa huomioon. Kun lähdet luontoon, tiedosta että olet maastossa. Sinne ei voi lähteä juoksentelemaan. Etäisyydet voivat kartalla tuntua lyhyiltä mutta olla todellisuudessa paljon pitempiä. Suhtaudu siis kunnioituksella retkeen. Pienistä vastoinkäymisistä ei myöskään pidä lannistua. Jossain vaiheessa vaellusta tulee aina olo, että tästä ei tule mitään. Se pitää vaan selättää. Eikä pidä keskittyä siihen fyysiseen suoritukseen, vaan avoimin mielin siihen itse luonnossa olemiseen.